Minä ja uusi mahalaukkuni

Päivän ilouutinen on se, että melkein kaikki haavat ja tikkien jäljet ovat parantuneet ruvettomiksi ja voin laittaa niiden päälle pesun jälkeen uudelleenkäytettävät silikoniset Mepitac-laastarit päälle, jotta arvista tulevat mahdollisimman siistit ja huomaamattomat. Yksi toisen kyljen puolella oleva haava on parantunut hitaammin ja punoittanut enemmän varmaan sen vuoksi, että nukun enimmäkseen sillä kyljellä. Annan sen kyljen ruven parantua ihan kaikessa rauhassa koska tämä silikonilaastarin käyttö ei ole kiinni muutamasta päivästä koska yleensä silikonilaastareita käytetään vuosi. Itse leikkausjäljethän ovat niin siistit, että niitä voisi kuvitella plastiikkakirurgin tekemiksi. Niistä jäävät luultavasti ohuet viirut vatsaan. Kissan raapimajäljistäkin jää pahemmat jäljet kuin noista haavoista, joista eniten avonaisimmassa kasvaa noin kahden millin levyinen arpikudos. Luin useampia haavanhoitoon liittyviä artikkeleita ja osa kannusti antamaan ilmakylpyjä ja osa suositteli peittämään h...

Heti alkuun on pakko tehdä tunnustus, että vihaan ja häpeän potilaana tuntemaani avuttomuudentunnetta. En varmasti ole ainoa, jolla on samoja tuntemuksia. Sairaalassa tiedostetaan varmasti tämä ongelma ja sairaalan sivulla olevasta linkistä voi tulostaa jo ennen leikkausta petijumppaohjeet. Minä tulostin ne ja harjoittelin jo kotona etukäteen koska en todellakaan halunnut mitään veritulppaa ja halusin tietenkin mahdollisimman nopeasti kotiin sairaalasta. Sairaalassa annettiin myös heti leikkauksen jälkeen pep-pullo, johon piti puhallella kerran tunnissa ettei tule keuhkokuumetta leikkauksen jälkeisenä komplikaationa. Se, että potilaalle annetaan vastuuta omasta voinnistaan, vähentää minun mielestäni avuttomuudentunnetta. Itse pidän itseäni aika joustavana ihmisenä mutta olisin varmaan kiipeillyt ahdistuneena pitkin seiniä henkisessä mielessä ilman sitä, että minulla olisi ollut oma mahdollisuus edistää vointini kohenemista. Sairaalassa kävi fysioterapeutti kahdesti lyhyenä aikana min...

Eilen ennen nukahtamista käsi osui viimeiseen tikkauslankaan, joka on rintojen välistä noin neljä senttiä alemmassa kolmen sentin leikkaushaavassa. Itsestäänsulavien tikkien lanka lähti tuosta noin vaan irti. Muista haavoista irrallaan olevat tikkauslangat ovat lähteneet jo aiemmin pois sen kummemmin lankoja nykimättä. Hoitaja sanoi tosin osastolla, että lankoja voi hieman hellävaraisesti rapsuttaa jos ne lähtevät kovin eri tahtiin koska langan irtoamisen jälkeen pitää olla vuorokausi kastelematta vatsan aluetta. Kun aukkoja on kuusi niin elämä voi mennä aika "filmitähden pikapesu"-tyyppiseksi ja kuivashampoon käyttämiseksi jollei kestä olla noin viikkoa tyystin pesemättä itseään. Tuo "filmitähden pikapesu" tulee siitä kun luin jostain lehdestä filmitähden keksineen, että kuvauksissa voi raikastaa pyyhkimällä itseään vauvojen pyllyn pyyhkimiseen tarkoitetuilla kosteuspyyhkeillä. Tuon saman konstin ovat varmaan jo miljoonat eri hajusteille ja yrttiuutteille allergise...

Minulla itse lihavuusleikkaukseen meno ei ollut mitenkään pelottava asia koska minua on leikattu useasti aiemminkin. Kaikki alkuvalmistelut olivat osittain vanhan kertausta. Eniten minua hämmästytti se, että minulle tuotiin todella tuhti päivällinen. Vänkäsin tietenkin, että minunhan pitää laihduttaa mutta minulle sanottiin topakasti että nyt syöt jotta kestän leikkauksen paremmin. Siihen siis loppui ENED-kuuri. Sen lisäksi minulle tarjoiltiin myös tuhti iltapala ja annettiin puoliyöllä juotavaksi jokin todella sokerinen juoma. Vieläkin puistattaa kun muistelen sen imelyyttä! Menee kyllä Mississippi mud caken kanssa ällöttävimpiin makumuistoihin! Molemmat niin äiteliä että niitä saa alas vain pahalla sisulla. Mahakin meni täysin sekaisin sokeripommista ja siinä tuli yöllä sitten suoltakin tyhjennettyä. Aamulla herätettiin pesulle ja minulla oli sellainen tunne, että kohdussakin tapahtuu jotain. Pyysin varmuuden vuoksi Tenan vaippahousut koska pelkäsin, että jo pitemmän aikaa sekaisin...

Olen nukkunut kahdesti aamuvellin pommiin ja siitä tulee todella huono alku päivälle koska Ravitsemusterapeuttien yhdistyksen vihkosen mukaan ilta- ja aamupalalla saisi olla korkeintaan yhdeksän tunnin väli. Ei enempää eikä vähempää. Olen alkanut pitämään kauravellistä todella paljon! Laitan siihen jatkeeksi proteiiniksi riisiproteiinijauhetta ja makeutukseksi tipan steviaa. Pari päivää sitten tuli todella kova halu alkaa tehdä ihan omat keitot alun hätävaraksi ostettujen keittojen tilalle koska kaupan ruoan maustaminen on aina tavallaan kompromissi. Tsekkasin muutaman sosekeittoreseptin ja tein ostoslistan. Sitten kuistille kenkiä pukemaan. Kengännauhojen solmiminen sattui niin, että kyyneleet tulivat silmiini mutta kipu hellitti kun hengittelin rauhallisesti. Jälkeläinen oli kauppareissulla kuormajuhtana. Ostimme ainekset neljään eri sosekeittoon. Tein hartaudella Glorian ruokaresepteistä löytyvää mustajuurikeittoa. Kädet ja kynnet ovat vieläkin keltaiset sekä leikkuulauta tö...

Jälleen yksi syöttö suoritettuna ja nautin täydestä sydämestäni kun voin ottaa ihan tavallista hanavettä pullosta pieninä kulauksina. Leikkauksen jälkeen ei ainakaan minulle suositeltu juoda vettä kerralla tolkuttomasti. Liian isot huikat röyhtäyttävät ja sehän ei ole tietenkään miellyttävää. Aiemmin ostin aina kauppareissulla puolen litran hiilihapotetun kalorittomaan pulloveden (epäekologista!) ja join koko pullollisen muutamalla kulauksella heti kun pääsin kaupan ovesta ulos. Muutenkin olen ollut aina perso vedelle, erityisesti kuplivalle vedelle. Aloin toki jo aiemmin ajattelemaan, ettei edes kalorittomien vesien Ph ole hammasystävällistä. Tein soittokierroksen ja löysin kuin löysinkin suomalaisen kalorittoman makuveden, joka on yhtä neutraalia hampaille kuin hanavesi. Voisin kertoa tuosta lihavuusleikkaukseen päätymisestä. Sitä edelsivät kaksi käyntiä ravitsemusterapeutin luona. Hänen kanssaan pohdimme mikä on nostanut vuosien mittaan painoa. Ruoka todettiin terveelliseksi mutta...

Olen bloggaamassa elämäni ensimmäistä kertaa koska ennen noin viikko sitten tehtyä lihavuusleikkausta luin varmaan kaikki netistä löytyvät lihavuusleikkaukseen menevien ja lihavuusleikkauksessa käyneiden blogit. Ajattelin kantaa korteni omalta osaltani kekoon koska sain sellaisen vaikutelman, että jokaisella lihavuusleikkaukseen johtanut prosessi on erilainen. Yritin jo eilisiltana kirjoittaa tilanteesta ennen lihavuusleikkausta mutta Nukkumatti otti vallan ja rehellisesti sanottuna nukahdin tabletti käsissäni. Heräsin siihen, että tabletti läpsähti kipeästi leikkauksesta arkaan vatsaani ja olin muka laittavani ensimmäisen blogipäivityksen menemään ja kuinkas ollakaan, se taisi kadota bittiavaruuden syövereihin eli joudun aloittamaan alusta jälleen tänään. Ei mitään hätää koska söin reilu tunti sitten ja minulla on nyt niin sanotusti tauko ennen seuraavaa syöttöä. Minulle leikkauksesta toipuvan ruokien valmistaminen ei ole mikään ongelma ja kutsun ruokailujani syötöiksi koska nehän...