Tikit ovat pois!

Eilen ennen nukahtamista käsi osui viimeiseen tikkauslankaan, joka on rintojen välistä noin neljä senttiä alemmassa kolmen sentin leikkaushaavassa. Itsestäänsulavien tikkien lanka lähti tuosta noin vaan irti. Muista haavoista irrallaan olevat tikkauslangat ovat lähteneet jo aiemmin pois sen kummemmin lankoja nykimättä. Hoitaja sanoi tosin osastolla, että lankoja voi hieman hellävaraisesti rapsuttaa jos ne lähtevät kovin eri tahtiin koska langan irtoamisen jälkeen pitää olla vuorokausi kastelematta vatsan aluetta. Kun aukkoja on kuusi niin elämä voi mennä aika "filmitähden pikapesu"-tyyppiseksi ja kuivashampoon käyttämiseksi jollei kestä olla noin viikkoa tyystin pesemättä itseään. Tuo "filmitähden pikapesu" tulee siitä kun luin jostain lehdestä filmitähden keksineen, että kuvauksissa voi raikastaa pyyhkimällä itseään vauvojen pyllyn pyyhkimiseen tarkoitetuilla kosteuspyyhkeillä. Tuon saman konstin ovat varmaan jo miljoonat eri hajusteille ja yrttiuutteille allergiset naiset keksineet koska useimmat meikinpoistopyyhkeet ovat niillä terästettyjä. Vauvojen pyllypyyhkeistä löytyy hajustamattomia ja yrtittömiä vaihtoehtoja. Siksi minäkin käytän niitä silloin kun väsyttää ja ovathan ne muutenkin käteviä kun niillä voi pyyhkiä sotkeutuneita vaatteita ja rapaisia kenkiäkin.

Minä en voi luonteelleni mitään ja googletin viime yönä haavojen hoitoa ja paranemista koskevaa tietoa. Haavojen paraneminen on pitkäaikainen prosessi ja kerran leikatun kohdan vetolujuus ei muutu ikinä leikkaamattoman veroiseksi. En suunnittele siis mitään benji-hyppyjä enkä aio laittaa mahalaukkuani koetukselle. Se ei ole tullut tosin mieleenkään. Nyt on ollut ihan täysi työ opetella ja pitää kiinni uudesta ruokailu- ja vedenjuomisrytmistä sekä syödä tosiaankin kuusi kertaa vuorokaudessa. Kelloon tulee katsottua aika usein nykyään ja aika vaikuttaa menevän todella nopeasti. Minulle kuusi ateriaa vuorokaudessa on paras rytmi, jotta saan juotua myös tarpeeksi vettä
koska olen vieläkin helposti hikoileva lihava nainen. Nyt huomaa, että kesä on todellakin tulossa.

Tekisi mieli katkaista farkuista lahkeet ja tehdä niistä shortsit mutta en ole vielä edes sovittanut farkkuja jalkaan koska vatsan alue on vielä kosketusarka. Olen ollut lökäpöksysilläni sekä kotona että ihmisten ilmoilla.

Olen todella kiitollinen jokaikiselle minua tässä projektissa tukeneelle ja minua sairaalassa operoineelle, hoitaneelle ja paikkojen siisteydestä huolehtineelle ihmiselle. Yhtenä päivänä harkitsin jo että alkaisin pitämään kiitollisuuspäiväkirjaa. Aion perehtyä siihen aiheeseen tarkemmin mutta voin toki aloittaa jo vaikka tänään kirjoittamaan vihkoon päivän kiitollisuudenaiheita. Tämä lihavuusleikkaus tulee varmasti mainittua joka päivä kiitollisuuspäiväkirjassa.

Tähän mennessä se ainoa päivä, jolloin kaduin leikkaustani, oli silloin kun olin kivulias enkä saanut
juotua sitä jääpaloista irtoavaa vettäkään kunnolla juotua. Sen jälkeen kaikki onkin mennyt koko ajan paremmin. Toki vatsanalue on vieläkin kosketusarka koska siellä on urakoitu ja uusittu mahalaukkuni ei nyt oikein pidä sipulista mutta niistä pikkuharmeista pääsen sentään eteenpäin. Päätin kokeilla sipuliongelmaan sellaista konstia, että haudutan sipulisilppua todella pitkään. Pakastan sitä annospusseihin pakattuna tyyliin sipuli per annospussi ja kokeilen laittaa sitä pitkään haudutettua sipulia seuraavaan ruokaan, johon tarvitaan sipulia.

Vaa'alla en ole käynyt enkä käy koska paino voi olla mitä tahansa menkkojen ja vähäisenkin suolankäytön vuoksi. Minuthan punnitaan joka tapauksessa ravitsemusterapeutin käynnillä ja pääsemme sitten siellä hienosäätämään dieettiä. Pakko myöntää, että nämä toipilasajan ruoat tuntuvat välillä varsin ruhtinaallisilta ollakseen niin sanotusti dieettiruokaa. Toisaalta haavoista lukiessani useammassa artikkelissa korostettiin nimenomaan hyvää ravitsemusta parantumista edistävänä asiana. Eli pitää tosiaankin pitää lusikka siinä kauniissa kädessä ja tehdä prikulleen niin kuten on neuvottu. Olen käyttänyt proteiinijauheita lisätäkseni ruoan proteiinipitoisuutta saadakseni vuorokauden proteiinimäärän mahdollisimman lähelle sitä 0,8 grammaa per painokilo.

En tunne vielä laihtuneeni vaikka olen laihtunut ainakin 25 kiloa jo ihan leikkaukseen liittyvässä mahdollisimman hyvän ravitsemustilan saavuttamisessa ja eneilyssä. En voi kehua olevani mestarilaihduttaja siinä mielessä, että pystyisin laihduttamaan paljon lyhyessä ajassa koska läski pysyy minussa tiukasti kiinni. Voin kuitenkin antaa itselleni kiitosta siitä, että en lihonut siitä kun tosiaankin pyrin syömään mahdollisimman terveellisesti ja mahdollisimman hyvän ravitsemustilan saavuttaaksesi ennen eneilylupaa.


Tags: tikit itsestäänsulavat tikit tikkauslanka leikkaushaava hoitaja osasto "filmitähden pikapesu"
vauvojen hajustamaton ja yrttiöljy pyllypyyhe allergia allerginen kätevä googlettaa haavojen paraneminen prosessi vetolujuus mahalaukku ruokailurytmi vedenjuomisrytmi kuusi kertaa vuorokaudessa kello aika mieliteko lökäpöksyt kiitollisuus kiitollisuuspäiväkirja katua kivulias vatsanalue sipuli hauduttaa, pakastaa annospussi vaaka menkat suola ravitsemusterapeutti toipilasaika  dieettiruoka proteiinijauhe proteiinipitoisuus 0,8 grammaa/painokilo eneilylupaa mestarilaihduttaja.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tästä se lihavuusleikatun elämä alkaa!

Mepitac!

Hiljaiseloa