Oivallus hahmottui kun peräti kaksi ravitsemusterapeuttia valisti minua - hyvästit huonoille tavoille
Jälleen yksi syöttö suoritettuna ja nautin täydestä sydämestäni kun voin ottaa ihan tavallista hanavettä pullosta pieninä kulauksina. Leikkauksen jälkeen ei ainakaan minulle suositeltu juoda vettä kerralla tolkuttomasti. Liian isot huikat röyhtäyttävät ja sehän ei ole tietenkään miellyttävää. Aiemmin ostin aina kauppareissulla puolen litran hiilihapotetun kalorittomaan pulloveden (epäekologista!) ja join koko pullollisen muutamalla kulauksella heti kun pääsin kaupan ovesta ulos. Muutenkin olen ollut aina perso vedelle, erityisesti kuplivalle vedelle. Aloin toki jo aiemmin ajattelemaan, ettei edes kalorittomien vesien Ph ole hammasystävällistä. Tein soittokierroksen ja löysin kuin löysinkin suomalaisen kalorittoman makuveden, joka on yhtä neutraalia hampaille kuin hanavesi.
Voisin kertoa tuosta lihavuusleikkaukseen päätymisestä. Sitä edelsivät kaksi käyntiä ravitsemusterapeutin luona. Hänen kanssaan pohdimme mikä on nostanut vuosien mittaan painoa. Ruoka todettiin terveelliseksi mutta määrissä oli säätämistä eli esim. bataattikeittoa vain yksi lautasellinen ja siihen vain yksi ruokalusikallinen kurpitsansiemeniä lisukkeeksi. Suurin helmasyntini on aina ollut se, etten ole syönyt aamupalaa. Aineenvaihdunta ei lähde liikkeelle ilman aamupalaa. Aiemmin porskuttelin veden ja kahvin voimin lounaaseen saakka. Ihmistä ei ole kuitenkaan tarkoitettu paastoamaan iltapalasta lounaaseen saakka kuten englanninkielinen sana hyvin ytimekkäästi toteaakin: breakfast eli katko paastolle.
Olin kuvitellut jo teinivuosista lähtien, että nimenomaan paastoaminen on se avain painonhallintaan. Painoasioista kiinnostuminen virisi silloin koska siinä oli kyse jonkinlaisesta tabusta. Painosta puhuttiin korkeintaan kuiskaillen tarkasti valitussa seurassa. Minulle, introvertille, nuo salamyhkäiset keskustelut ja uskottuna oleminen tuntui hyvältä koska en ollut muuten mikään minkään seurueen keskipiste. Samalla tavalla supistiin aikanaan kuukautisistakin. Tabu mikä tabu naistenkin
maailmassa. En ollut teininä enkä nuorena aikuisena ylipainoinen. Luin kyllä kirjaston lehtilukusalissa naistenlehdistä hartaasti kaikki laihdutusjutut koska halusin oppia ja tietää naisten
maailmaan kuuluvasta aiheesta kaiken koska olinhan omaksunut uskotun roolini, josta todellakin nautin. Serkkuni oli ylipainoinen tyttö, joka hoikistui missin mitoissa olevaksi kaunottareksi ylioppilasvuotenaan.
Kyllähän se päivä tosiaankin kituuttamalla menee jos skippaa aamiaisen ja syö lounaan. Sen jälkeen iltapäiväkahvi vaahdotetun rasvattoman maidon kera ja päivällisaikaan onkin jo kunnon nälkä. Päivälliseksi hyvää ruokaa niin paljon, että napa rutisee ja ettei itse jaksa syödä iltapalaa vaikka
aikuisen pitäisi olla lapselle esimerkkinä iltapalan syömisessä. Toki lukiessa ennen nukahtamista
tulevat mieleen kaapissa olevat pähkinät ja sitten ajatus karkaakin lukemisesta henkiseen taisteluun
niiden pähkinöiden ja hampaidenpesun uusimisen välillä. Välillä sitten tuli langettua kiusaukseen ja
eihän se aamupala maita jos on syönyt klo 22 aikoihin pähkinöitä.
Sen lisäksi minulla on yksi huono tapa, jolle en voi mitään. Puhun unissani ja olen tietämättäni
komentanut puolisoani vuosia tekemään minulle voileipiä koska olen ollut muka nääntymässä nälkään. Minä ihmettelin vuosikausia miksi lihon ennen kuin asia tuli meillä puheeksi. Monesti aamuisin hampaat tuntuivat likaisilta vaikka olisin pessyt ja langannut ne huolella illalla. Puoliso tietenkin on luullut ihan tosissaan, että draamailen hereilläni.
Sanoin hänelle, että saa valehdella kylmän rauhallisesti menevänsä tekemään liepuskaa ja käskeä minun laittaa pään takaisin tyynylle. Puolisoni teki niin kun aloitin unissadraamailun ja kappas vaan, niinpä minä jatkoin uniani enkä todellakaan edes muistanut mitään koko episodista. Mikä helpotus molemmille osapuolille! Puolisoni on liepuskoita tehdessään ajatellut minun parastani ja tarjoillut sänkyyn yöpalaa. Hän on sellainen ihana ja huolehtivainen, perhekeskeinen mies. Minä sitten söin ne
leivät enkä tiedä kiitinkö niistä. Koko ajan olin umpiunessa. Ei mikään ihme jos paino nousi niiden
vuosien aikana.
Sain ravitsemusterapeutilta esimerkkejä lihavuusleikatun päivän aterioista ja elin niiden mukaan.
Finelin mukaan päivittäinen energiansaanti vaihteli 700-1100 kcal:n välillä. Itse ohjeiden
noudattaminen ei vaikuttanut vaikealta mutta aamupala oli vieläkin tervanjuontia. Nythän asia on
muuttunut koska en pysty enää juomaan koko ajan vettä nälän sammuttamiseksi.
Aamulla tunnen nyt ihan oikeaa nälkää, jota en ole tuntenut vuosikausiin. Nyt joudun oikein odottamaan aamuvellille pääsyä koska joudun ottamaan aamulla lääkkeitä ja juomaan niiden kanssa vettä. Vedenjuomista pitää puolestaan välttää puoli tuntia ennen ja jälkeen aterian jotta aterian ravintoaineet imeytyvät. Nyt voi todeta, että lihan on nyt pakko totella kuria. Itse olen varmaan varsin boheemi ihminen muuten ja näin aikataulutettu elämä tuntuu nyt alle kaksi viikkoa leikkauksen
jälkeen sekä minun velvollisuudeltani terveydenhoitohenkilökuntaa kohtaan etten pilaa heidän kovan työnsä tulosta sekä myös jännittävältä aivan kuten kaikki uudet dieetit tuntuvat. Aika näyttää kuinka käy kun suurin alkuinnostus on ohi. On päivänselvää, etten saa venyttää kovalla työllä ja vaivalla typistetyn mahalaukkua vettä juomalla. Kaksi desiä on kaksi desiä maailman tappiin saakka.
Joka tapauksessa voin tiivistää peräti kahden minua neuvoneen ravitsemusterapeutin aikaansaaman
oivalluksen muutamalla sanalla: ylipainon vastustaminen ja vähentäminen alkaa aamupalasta! Ei ole
pakko syödä kattilallista puuroa kun ihan muutama pähkinäkin riittäisi koska aamupalan ja lounaan välissä voi syödä pienen välipalan jollei kunnon aamiainen maistu.
Muuten lihavuusleikatun ruokavalioa testatessani en tuntenut juurikaan olevani nälissäni mutten kyllä
ähkyssäkään. Olo oli hyvä mutta paino ei tietenkään pudonnut kuten VLCD-kuurilla, joka ei olekaan
tarkoitettu loppuelämän ratkaisuksi. Otin välillä "omaa lomaa" lihavuusleikatun ruokavaliosta kun oli
kyseessä erityistapauksista ja viime syksynä elämässä oli niin paljon ikäviä asioita meneillään etten
jaksanut ajatella omia syömisiäni. Onneksi en ole suruni syövää tyyppiä.Tyydyin siihen, että paino ei noussut eikä laskenutkaan.
Minullahan ei ollut siinä vaiheessa harmainta aavistusta pääsenkö edes ikinä leikkaukseen. Siinä
mielessä minulla kävi nyt ajallisesti hyvä tuuri, että olin henkisesti kurkkuani myöten kyllästynyt
nykyiseen painooni, joka on toki jo paljon vähemmän kuin aloituspainoni. Minulla aloituspainoni
mittaaminenkin lykkääntyi aikoinaan koska yksinkertaisesti en iljennyt punnita itseäni ennen suhteellisen lyhyttä ja intensiivistä laihdutuskuuria. Olen varmasti Suomen arkajalkaisin ylipainoinen kun en uskaltanut mennä vaa'alle ennen niin sanottua tehokuuria.
Katson nyt kelloa ja taas pitää mennä syömään ohjeiden mukaan. Olen päättänyt nyt juurruttaa elämääni kunnolla ruoka-ajat ja annokset. Vaa'alla en aio ravata. Uskonpa, että ravitsemusterapeutti ymmärtää mitä tarkoitan. Minulla on hänen luonaan kontrolliaika reilun viikon päästä. Nyt parantelen niitä leikkaushaavojani kontrolloidusti huolehtien monipuolisesta proteiininsaantia ja C-vitamiinista.
Tiukempi ruokakuri alkaa sitten kun haavat ovat parantuneet. En halua mokata tätä koska minulla on tässä prosessissa se helpoin osa eli noudattaa annettuja neuvoja ja ruokalistaa annoskokoineen.
Tags: hanavesi kulaus siemaus röyhtäysten makuvesi suomalainen kaloriton makuvesi PH lihavuusleikkaus ravitsemusterapeutti bataattikeitto kurpitsansiemenet aamupala breakfast teinivuodet kirjaston lehtilukusali laihdutusjuttu paastoaminen serkku ylipainoinen nälkä kaunotar
iltapäiväkahvi päivällinen iltapala pähkinät hammaspesu hammaslanka unissaan puhuminen liepuska komentaa puoliso draamailla yöpala uni paino esimerkki lihavuusleikatun ruokailusta Fineli velli "liha tottelee kuria" ihana huolehtivainen perhekeskeinen paino typistetty mahalaukku kaksi desiä puuro nälkä ähky ruoka-ajat kontrolliaika.
Voisin kertoa tuosta lihavuusleikkaukseen päätymisestä. Sitä edelsivät kaksi käyntiä ravitsemusterapeutin luona. Hänen kanssaan pohdimme mikä on nostanut vuosien mittaan painoa. Ruoka todettiin terveelliseksi mutta määrissä oli säätämistä eli esim. bataattikeittoa vain yksi lautasellinen ja siihen vain yksi ruokalusikallinen kurpitsansiemeniä lisukkeeksi. Suurin helmasyntini on aina ollut se, etten ole syönyt aamupalaa. Aineenvaihdunta ei lähde liikkeelle ilman aamupalaa. Aiemmin porskuttelin veden ja kahvin voimin lounaaseen saakka. Ihmistä ei ole kuitenkaan tarkoitettu paastoamaan iltapalasta lounaaseen saakka kuten englanninkielinen sana hyvin ytimekkäästi toteaakin: breakfast eli katko paastolle.
Olin kuvitellut jo teinivuosista lähtien, että nimenomaan paastoaminen on se avain painonhallintaan. Painoasioista kiinnostuminen virisi silloin koska siinä oli kyse jonkinlaisesta tabusta. Painosta puhuttiin korkeintaan kuiskaillen tarkasti valitussa seurassa. Minulle, introvertille, nuo salamyhkäiset keskustelut ja uskottuna oleminen tuntui hyvältä koska en ollut muuten mikään minkään seurueen keskipiste. Samalla tavalla supistiin aikanaan kuukautisistakin. Tabu mikä tabu naistenkin
maailmassa. En ollut teininä enkä nuorena aikuisena ylipainoinen. Luin kyllä kirjaston lehtilukusalissa naistenlehdistä hartaasti kaikki laihdutusjutut koska halusin oppia ja tietää naisten
maailmaan kuuluvasta aiheesta kaiken koska olinhan omaksunut uskotun roolini, josta todellakin nautin. Serkkuni oli ylipainoinen tyttö, joka hoikistui missin mitoissa olevaksi kaunottareksi ylioppilasvuotenaan.
Kyllähän se päivä tosiaankin kituuttamalla menee jos skippaa aamiaisen ja syö lounaan. Sen jälkeen iltapäiväkahvi vaahdotetun rasvattoman maidon kera ja päivällisaikaan onkin jo kunnon nälkä. Päivälliseksi hyvää ruokaa niin paljon, että napa rutisee ja ettei itse jaksa syödä iltapalaa vaikka
aikuisen pitäisi olla lapselle esimerkkinä iltapalan syömisessä. Toki lukiessa ennen nukahtamista
tulevat mieleen kaapissa olevat pähkinät ja sitten ajatus karkaakin lukemisesta henkiseen taisteluun
niiden pähkinöiden ja hampaidenpesun uusimisen välillä. Välillä sitten tuli langettua kiusaukseen ja
eihän se aamupala maita jos on syönyt klo 22 aikoihin pähkinöitä.
Sen lisäksi minulla on yksi huono tapa, jolle en voi mitään. Puhun unissani ja olen tietämättäni
komentanut puolisoani vuosia tekemään minulle voileipiä koska olen ollut muka nääntymässä nälkään. Minä ihmettelin vuosikausia miksi lihon ennen kuin asia tuli meillä puheeksi. Monesti aamuisin hampaat tuntuivat likaisilta vaikka olisin pessyt ja langannut ne huolella illalla. Puoliso tietenkin on luullut ihan tosissaan, että draamailen hereilläni.
Sanoin hänelle, että saa valehdella kylmän rauhallisesti menevänsä tekemään liepuskaa ja käskeä minun laittaa pään takaisin tyynylle. Puolisoni teki niin kun aloitin unissadraamailun ja kappas vaan, niinpä minä jatkoin uniani enkä todellakaan edes muistanut mitään koko episodista. Mikä helpotus molemmille osapuolille! Puolisoni on liepuskoita tehdessään ajatellut minun parastani ja tarjoillut sänkyyn yöpalaa. Hän on sellainen ihana ja huolehtivainen, perhekeskeinen mies. Minä sitten söin ne
leivät enkä tiedä kiitinkö niistä. Koko ajan olin umpiunessa. Ei mikään ihme jos paino nousi niiden
vuosien aikana.
Sain ravitsemusterapeutilta esimerkkejä lihavuusleikatun päivän aterioista ja elin niiden mukaan.
Finelin mukaan päivittäinen energiansaanti vaihteli 700-1100 kcal:n välillä. Itse ohjeiden
noudattaminen ei vaikuttanut vaikealta mutta aamupala oli vieläkin tervanjuontia. Nythän asia on
muuttunut koska en pysty enää juomaan koko ajan vettä nälän sammuttamiseksi.
Aamulla tunnen nyt ihan oikeaa nälkää, jota en ole tuntenut vuosikausiin. Nyt joudun oikein odottamaan aamuvellille pääsyä koska joudun ottamaan aamulla lääkkeitä ja juomaan niiden kanssa vettä. Vedenjuomista pitää puolestaan välttää puoli tuntia ennen ja jälkeen aterian jotta aterian ravintoaineet imeytyvät. Nyt voi todeta, että lihan on nyt pakko totella kuria. Itse olen varmaan varsin boheemi ihminen muuten ja näin aikataulutettu elämä tuntuu nyt alle kaksi viikkoa leikkauksen
jälkeen sekä minun velvollisuudeltani terveydenhoitohenkilökuntaa kohtaan etten pilaa heidän kovan työnsä tulosta sekä myös jännittävältä aivan kuten kaikki uudet dieetit tuntuvat. Aika näyttää kuinka käy kun suurin alkuinnostus on ohi. On päivänselvää, etten saa venyttää kovalla työllä ja vaivalla typistetyn mahalaukkua vettä juomalla. Kaksi desiä on kaksi desiä maailman tappiin saakka.
Joka tapauksessa voin tiivistää peräti kahden minua neuvoneen ravitsemusterapeutin aikaansaaman
oivalluksen muutamalla sanalla: ylipainon vastustaminen ja vähentäminen alkaa aamupalasta! Ei ole
pakko syödä kattilallista puuroa kun ihan muutama pähkinäkin riittäisi koska aamupalan ja lounaan välissä voi syödä pienen välipalan jollei kunnon aamiainen maistu.
Muuten lihavuusleikatun ruokavalioa testatessani en tuntenut juurikaan olevani nälissäni mutten kyllä
ähkyssäkään. Olo oli hyvä mutta paino ei tietenkään pudonnut kuten VLCD-kuurilla, joka ei olekaan
tarkoitettu loppuelämän ratkaisuksi. Otin välillä "omaa lomaa" lihavuusleikatun ruokavaliosta kun oli
kyseessä erityistapauksista ja viime syksynä elämässä oli niin paljon ikäviä asioita meneillään etten
jaksanut ajatella omia syömisiäni. Onneksi en ole suruni syövää tyyppiä.Tyydyin siihen, että paino ei noussut eikä laskenutkaan.
Minullahan ei ollut siinä vaiheessa harmainta aavistusta pääsenkö edes ikinä leikkaukseen. Siinä
mielessä minulla kävi nyt ajallisesti hyvä tuuri, että olin henkisesti kurkkuani myöten kyllästynyt
nykyiseen painooni, joka on toki jo paljon vähemmän kuin aloituspainoni. Minulla aloituspainoni
mittaaminenkin lykkääntyi aikoinaan koska yksinkertaisesti en iljennyt punnita itseäni ennen suhteellisen lyhyttä ja intensiivistä laihdutuskuuria. Olen varmasti Suomen arkajalkaisin ylipainoinen kun en uskaltanut mennä vaa'alle ennen niin sanottua tehokuuria.
Katson nyt kelloa ja taas pitää mennä syömään ohjeiden mukaan. Olen päättänyt nyt juurruttaa elämääni kunnolla ruoka-ajat ja annokset. Vaa'alla en aio ravata. Uskonpa, että ravitsemusterapeutti ymmärtää mitä tarkoitan. Minulla on hänen luonaan kontrolliaika reilun viikon päästä. Nyt parantelen niitä leikkaushaavojani kontrolloidusti huolehtien monipuolisesta proteiininsaantia ja C-vitamiinista.
Tiukempi ruokakuri alkaa sitten kun haavat ovat parantuneet. En halua mokata tätä koska minulla on tässä prosessissa se helpoin osa eli noudattaa annettuja neuvoja ja ruokalistaa annoskokoineen.
Tags: hanavesi kulaus siemaus röyhtäysten makuvesi suomalainen kaloriton makuvesi PH lihavuusleikkaus ravitsemusterapeutti bataattikeitto kurpitsansiemenet aamupala breakfast teinivuodet kirjaston lehtilukusali laihdutusjuttu paastoaminen serkku ylipainoinen nälkä kaunotar
iltapäiväkahvi päivällinen iltapala pähkinät hammaspesu hammaslanka unissaan puhuminen liepuska komentaa puoliso draamailla yöpala uni paino esimerkki lihavuusleikatun ruokailusta Fineli velli "liha tottelee kuria" ihana huolehtivainen perhekeskeinen paino typistetty mahalaukku kaksi desiä puuro nälkä ähky ruoka-ajat kontrolliaika.
Kommentit
Lähetä kommentti